Vihreää

Työn alla on simppeli poolopaita. Tai no, aika simppeli. Onko pitsi ikinä simppeliä? No tämä malli on kehitelty simppeliksi. Tykästyin Cookie A:n Twisted Flower Sockien pitsiosuuten ja yksinkertaistin sitä vielä hieman:

Paidan tuleva siluetti on sitten taas niin simppeli: peruspoolo ilman sen kummempia muotoiluja. Eli suoraa pötköä ylhäältä alas raglan hihoilla. Kiitos pitsimallin, ei niin tylsää tikuteltavaa.

Lanka on ylijäämää parin vuoden takaisesta miestenpaita-projektista. Espanjalaista villasekoitetta. Jaa mistä tiedän? No googlaamalla kartion sisällä oleva teksti, löytyy espanjalaisen kehräämön osoite muttei nettisivuja. Ja materiaalikoostumuksen päättelin polttotestillä. – Lanka on niin ihanaa neulottavaa ja työ edistyy todella mukavaa vauhtia. Varsinkin kun ottaa huomioon, että tikuttelen 2 mm puikoilla ja langan juoksevuus on noin 700m/100g.

Pääntielle loin silmukat vähän summamutikassa väliaikaisella aloituksella, virkkausaloituksella. Merkkasin raglanhihojen saumat silmukkamerkeillä, joiden kohdalla lisäsin joka 2. krs silmukoita. Posotin menemään lyhennetyillä krs:lla, kunnes takakpl:n pituus oli 3 cm ja jatkoin sitten suljettuna neuleena. Eka yritys meni toki pieleen pitsineuleen kanssa ja sain aloittaa alusta… Mallitilkku, mikä se on? Jotain mihin olisi voinut harjoitella esim. sitä pitsimallikertaa! :D

Ekassa sovituksessa, jossa siis tarkistin onko raglansaumat jo kainaloissa niin ettei tule kinnaamaan, ei mun pieni pää meinannut mennä läpi pääntiestä! Hieman varuillani erotin hihat ja vartalon ja neuloin kerän loppuun. Seuraavalla kerällä aloitin kauluksen: purin väliaikaisen aloituksen, neuloin muutaman krs:n joustinneuletta ja sovitin uudestaan… ei enää ollenkaan liian tiukka! Huoh! 1 o, 1 n -joustinneule kierretyillä silmukoilla on just sopivan napakka. Eli se oli se ketjusilmukkarivi, joka oli liian tiukka.

Tein kauluksen loppuun ja jatkoin hihojen kanssa. Vuorotellen ettei unohdu missä kohtaa kaventelin. Nyt on paita edennyt noin parissa viikossa tämän näköiseksi:

Ja kuvauksen jälkeenhän on toinen hiha edennyt jo hyvää vauhtia pidemmäksi.

Väri on niin mua! Vihreä! Tai oikeastaan vähän murrettu; harmahtavan vihreä. Jo pelkkä väri saa työn näyttämään ihanan pehmeältä. Ja se on ihanan pehmeä! En riisuisi ollenkaan jos olisi jo valmis :D

I’m working on a really simple project: basic turtleneck pullover. The “thing” is lace pattern that I have modified from Cookie A’s Twisted Flower Sock -pattern. I’m knitting with 2 mm needles with light fingering weight yarn. The pictures above are a close-up of the lace pattern and how the pullover looks like at the moment. It is so my colour and so, so soft. I wouldn’t take the pullover of ever again if it was already finished :D

Elämäni neulepaidat

Kädentaitoblogeja on kiertänyt neulepaita muistelot, joita on ollut todella kiva lueskella! Ja tässä tulee mun!

Kun ei ota huomioon isoa kasaa nukenvaatteita, niin ihan eka neulepaita aikuisten koossa syntyi yläasteella. Se oli harmaa laatikkopaita isolla kauluksella, todella paksusta langasta ja neulottu vielä paksummilla puikoilla (7 mm), jotka ei ole sen jälkeen olleet hirveästi käytössä. Paita sai purkutuomio lukiossa ja langasta tuli toinen aika laatikkomallinen paita, tällä kertaa palmikoilla. Nyt ”laatikko” vaan oli napapaita :D Ah ihana ysäriä! Molemmat paidat sävelsin omasta päästä. Ensimmäisen myös, äidin avustuksella. Nyt lanka on taas kerällä ja odottelee mitä siitä tulisi seuraavaksi.

Lukiossa syntyi myös oranssi-sininen puuvillainen napapaita, jonka ohje oli SK:sta:

 Tää oli oikeesti erittäin aktiivisessa käytössä! Harmi ettei oo tullut säilytettyä.

Ihanaa ysärityyliä lukion ajoilta oli myös sähkönsininen karvalankapaita! Sellaisesta Novitan Tango-tyylisestä langasta. Jälleen kerran napapituudella :D Oli muistaakseni käytössä vain kerran, yhtenä wappuna.

Noiden neljän lisäksi oli kasa toppeja, mutta niitä en laskisi mukaan paitoihin. Lukiossa tikuttelin ainakin pinkin napapituisen poolotopin, beigen ja val/vpu/tur-raidallisen topin, kaikki SK:n ohjeilla:

Yhden napitettavan topin sävelsin ja tämä oli mukana työnäytteenä koulun pääsykokeissa.

Instituutissa sitten tein neulekoneella kirjoneulepaidan:

(En nyt löytänyt kuvaa paidasta, mutta portfolio oli vielä tallella ja sen välistä löytyi myös mallitilkku kirjoneuleesta.)

Tällä on ollut jo purkutuomio. - Neulekoneella edelleen napapituisen pitsitakin, joka lähti kaverille ja mekko, joka myös sai purkutuomion ja muotoutuu nyt tässä parhaillaan pikkuhiljaa virkatuksi mekoksi.

Eli saldo on toistaiseksi käsin neljä paitaa ja koneella kolme työtä ennen ”blogiuraa”. Mutta blogien lanseerauksen jälkeen niitä onkin sitten syntynyt hieman enemmän:

2006 – 4 kpl, 2007 – 4 kpl, 2008 – 3 kpl, 2009 – 4 kpl, 2010 – 1 kpl, 2011 – 9 kpl ja 2012 – 7 kpl

  

Saldo tähän mennessä on siis 39. Ja keskeneräisiäkin löytyy vielä! Mm. yksi, jossa enää hihat kesken ja toinen, johon helma tarvii säveltää uudestaan, yhteen on hihat aloitettuna… ja yksi kaipaa uutta inspiraatiota… mä en oikeesti edes halua tietää kuinka monta keskenerästä paitaa on vielä tekeillä! Se mikä inspiroi tällä hetkellä eniten on nyt ihan justiinsa aloitettu uusi pitsinen projekti, josta on tulossa numero 40.

Laskin siis tuohon pottiin mukaan myös tikuttamani mekot, jotka periaatteessa on vaan paitoja hieman pidemmällä helmalla. Lasten paitojahan on tullut myös tehtyä jonkun verran ja näihin aion laskea myös haalarit:

2006 – 1 kpl, 2007 – 1 kpl, 2008 – 3 kpl, 2009 – 2 kpl, 2010 – 3 kpl, 2012 – 5 kpl ja 2013 – 1 kpl

Eli lasten neuleiden saldo on 16.

Vaikka iso osa neuleista taitaa olla mulle ittelleni, niin miten on mahdollista ettei kaapissa kuitenkaan ole mitään päällepantavaa?! :D

In a nutshell: my knitted sweaters in adult size. The first ones don’t exist anymore… But the yarn from my really first one is waiting to be something new. – Before my blogging career, I made four sweaters by hand (picture of the blue one is one of the patterns I used, I just knitted it of blue and orange yarn) and three projects by machine during my crafts & design -studies. I did also make some tops, four that I remember well (pictures with the natural colored tops… my white one did also have turquoise and pink stripes) but there might have been others too.

And the rest of the sweaters were done after I started to blog. So right now I’m working on sweater number 40. - I’ve also made knits to children. 16 to be exact.

Hamppupyyhe

Aikoja sitten sain tikuteltua keittiöpyyhkeen valmiiksi, arkistojen kätköistä löytyi aloituspäivämääräksi 6.5.2010… hupsista, mutta se mikä on kestänyt useamman vuoden on lankojen päättely ja nappien ompelu:

Tuo on jo kertaalleen käynyt koneessa, jotta hamppulanka hieman pehmenisi. Niin ja toiveissa oli myös että josko tuo itse työkin suoristuisi pienellä pesu ja pingotuskäsittelyllä, mutta herringbone nyt vaan taitaa olla vähän hankala pintaneule… kuvaa varten kiskoin toisesta kulmasta, että pyyhe näyttäisi edes vähän suoremmalta :)

Parsintaa

Kaikkien hehkuttama ihkulanka ei mun käytössä ainakaan ollut niin ihkua… siis oli kiva neuloa ja tuntuu tosi kivalta jalassa, mutta kestävyys on aika surkea. Mun eka kokemus WM:stä ei ainakaan saa täyttä kymppiä. Kesällä tehdyt Vendelat kuluivat kuukaudessa rikki! Eivätkä olleet edes ns. normaalikäytössä, vaan lähinnä kotisukkina. Kerran pistin laiskuuttani kenkiin, kun piipahdin kaupungilla ja kotiin tullessa oli iso reikä isovarpaan kohdalla.

Koska kyseessä suht arvokas lanka, niin päätin ottaa härkää sarvista ja opetella parsimaan sukkia. Tilasin äidiltä lainaksi parsinsienen, mutta isipä yllätti ja teki mulle ihan oman! Hienomman kuin äidin:

  

Parsimista opiskelin Irja Teerisuon Hoida oikein vaatteesi kirjasesta (painettu Porvoossa 1950), jonka olen aikoinani bongannut Booktorilta. Yksi parhaimpia löytöjä ikinä!

”Harjoittelukappaleena” toimivat Handulaisesta tehdyt kaapelinetti sukat, joista kantapää oli hiutunut rikki jo jonkin aikaa sitten. Näitäkin on säästelty arvokkaan langan takia korjattavaksi. Kantapää tuntui ajatuksena helpommalta kohdalta parsia kuin varpaat eli pääsivät sen takia eka käsittelyyn. Ei nyt ihan mestarillista jälkeä, mutta eipä ole enää reikää kantapäässä:

Seuraavaksi sitten nuo Vendelat ja näyttää jo melkein hyvältä:

Tämän enempää parsittavia sukkia ei mun taloudesta löydy. Siis villasukkia. Ne ovat kestäneet todella hyvin kovaa käyttöä. Puuvillaiset ”kaupan sukat” hurautan jotenkuten koneella kasaan ja sukkiksista leikkaan kärjet pois ja ne toimii sen jälkeen vielä kalsareina.

Panda

Esikoululaiselle, n. 130 cm. Lankana Vikingin Vilma ja 2,5 mm puikot. Neulottu pyörönä eli kuviot silmukoitu jälkeenpäin, vaikka mun oli tarkoitus opetella intarsiaa… Tarvii varmaan kehitellä jokin projekti johon tulee saumat, niin otan seuraavaksi haltuun intarsian.

Ihastuin jo syksyllä kaupasta löytyvään pandatunikaan ja kaivoin googlella esiin sen kuvan, joka ei sitten ollutkaan enää ihan niin kiva kuin muistin. Eli tein oman pandakuvion. Toista hihaa tikuteltaessa kävi pelkkä sileä neule sen verran tylsäksi, että kehittelin sinne tassunjäljet. Pääntien napit eriparia, kun kaikki muukin oli vähän toispuolista niin samalla teemalla sitten loppuun asti!

For a preschool boy, size about 130 cm. Knitted in the round with 2,5 mm needles and Viking Vilma yarn.