Putouksen Sanna-Raipe Helminen lyhyellä mintunvihreällä
neuleella ja tiukoilla farkuilla on tällä hetkellä niin in! :D
10. helmikuuta 2013
Aina IN
Ei pitäisi olla enää yllätys, että joka kevät palaa muotiin
samat värit/värisävyt: pastellit, sinipunavalkoinen, mustavalkoinen ja se aina
nimeä muuttava beige/puuteri/nude/hiekka/khaki, joka ei mielestäni sovi
ollenkaan suomalaiselle vaalealle iholle, sekä valkoinen. Vuosittain toistuvat
merihenkisyys ja graafiset kuosit. Tasaisin välein toistuvia muotiteemoja ovat
myös armeija/univormu, safari ja tropiikki. –
Jotain näistä värimaailmoista ja tyyleistä kun löytyy kaapista, niin on aina
in!
7. helmikuuta 2013
Vihreää
Työn alla on simppeli poolopaita. Tai no, aika simppeli.
Onko pitsi ikinä simppeliä? No tämä malli on kehitelty simppeliksi. Tykästyin
Cookie A:n Twisted Flower Sockien pitsiosuuten ja yksinkertaistin sitä vielä
hieman:
Paidan tuleva siluetti on sitten taas niin simppeli:
peruspoolo ilman sen kummempia muotoiluja. Eli suoraa pötköä ylhäältä alas
raglan hihoilla. Kiitos pitsimallin, ei niin tylsää tikuteltavaa.
Lanka on ylijäämää parin vuoden takaisesta
miestenpaita-projektista. Espanjalaista villasekoitetta. Jaa mistä tiedän? No
googlaamalla kartion sisällä oleva teksti, löytyy espanjalaisen kehräämön
osoite muttei nettisivuja. Ja materiaalikoostumuksen päättelin polttotestillä.
– Lanka on niin ihanaa neulottavaa ja työ edistyy todella mukavaa vauhtia.
Varsinkin kun ottaa huomioon, että tikuttelen 2 mm puikoilla ja langan
juoksevuus on noin 700m/100g.
Pääntielle loin silmukat vähän summamutikassa väliaikaisella
aloituksella, virkkausaloituksella. Merkkasin raglanhihojen saumat
silmukkamerkeillä, joiden kohdalla lisäsin joka 2. krs silmukoita. Posotin
menemään lyhennetyillä krs:lla, kunnes takakpl:n pituus oli 3 cm ja jatkoin
sitten suljettuna neuleena. Eka yritys meni toki pieleen pitsineuleen kanssa ja
sain aloittaa alusta… Mallitilkku, mikä se on? Jotain mihin olisi voinut
harjoitella esim. sitä pitsimallikertaa! :D
Ekassa sovituksessa, jossa siis tarkistin onko raglansaumat
jo kainaloissa niin ettei tule kinnaamaan, ei mun pieni pää meinannut mennä
läpi pääntiestä! Hieman varuillani erotin hihat ja vartalon ja neuloin kerän
loppuun. Seuraavalla kerällä aloitin kauluksen: purin väliaikaisen aloituksen,
neuloin muutaman krs:n joustinneuletta ja sovitin uudestaan… ei enää ollenkaan
liian tiukka! Huoh! 1 o, 1 n -joustinneule kierretyillä silmukoilla on just
sopivan napakka. Eli se oli se ketjusilmukkarivi, joka oli liian tiukka.
Tein kauluksen loppuun ja jatkoin hihojen kanssa.
Vuorotellen ettei unohdu missä kohtaa kaventelin. Nyt on paita edennyt noin
parissa viikossa tämän näköiseksi:
Ja kuvauksen jälkeenhän on toinen hiha edennyt jo hyvää
vauhtia pidemmäksi.
Väri on niin mua! Vihreä! Tai oikeastaan vähän murrettu;
harmahtavan vihreä. Jo pelkkä väri saa työn näyttämään ihanan pehmeältä. Ja se
on ihanan pehmeä! En riisuisi
ollenkaan jos olisi jo valmis :D
I’m working
on a really simple project: basic turtleneck pullover. The “thing” is lace
pattern that I have modified from Cookie A’s Twisted Flower Sock -pattern. I’m
knitting with 2 mm needles with light fingering weight yarn. The pictures above
are a close-up of the lace pattern and how the pullover looks like at the
moment. It is so my colour and so, so soft. I wouldn’t take the pullover of
ever again if it was already finished :D
6. helmikuuta 2013
Elämäni neulepaidat
Kädentaitoblogeja on kiertänyt neulepaita muistelot, joita
on ollut todella kiva lueskella! Ja tässä tulee mun!
Kun ei ota huomioon isoa kasaa nukenvaatteita, niin ihan eka
neulepaita aikuisten koossa syntyi yläasteella. Se oli harmaa laatikkopaita
isolla kauluksella, todella paksusta langasta ja neulottu vielä paksummilla
puikoilla (7 mm), jotka ei ole sen jälkeen olleet hirveästi käytössä. Paita sai
purkutuomio lukiossa ja langasta tuli toinen aika laatikkomallinen paita, tällä
kertaa palmikoilla. Nyt ”laatikko” vaan oli napapaita :D Ah ihana ysäriä! Molemmat
paidat sävelsin omasta päästä. Ensimmäisen myös, äidin avustuksella. Nyt lanka
on taas kerällä ja odottelee mitä siitä tulisi seuraavaksi.
Lukiossa syntyi myös oranssi-sininen puuvillainen napapaita,
jonka ohje oli SK:sta:
Tää oli oikeesti erittäin aktiivisessa käytössä!
Harmi ettei oo tullut säilytettyä.
Ihanaa ysärityyliä lukion ajoilta oli myös sähkönsininen
karvalankapaita! Sellaisesta Novitan Tango-tyylisestä langasta. Jälleen kerran
napapituudella :D Oli muistaakseni käytössä vain kerran, yhtenä wappuna.
Noiden neljän lisäksi oli kasa toppeja, mutta niitä en
laskisi mukaan paitoihin. Lukiossa tikuttelin ainakin pinkin napapituisen
poolotopin, beigen ja val/vpu/tur-raidallisen topin, kaikki SK:n ohjeilla:
Yhden napitettavan topin sävelsin ja tämä oli mukana
työnäytteenä koulun pääsykokeissa.
Instituutissa sitten tein neulekoneella kirjoneulepaidan:
(En nyt löytänyt kuvaa paidasta, mutta portfolio oli vielä tallella ja sen välistä löytyi myös mallitilkku kirjoneuleesta.)
Tällä on ollut jo purkutuomio. - Neulekoneella edelleen napapituisen
pitsitakin, joka lähti kaverille ja mekko, joka myös sai purkutuomion ja
muotoutuu nyt tässä parhaillaan pikkuhiljaa virkatuksi mekoksi.
Eli saldo on toistaiseksi käsin neljä paitaa ja koneella
kolme työtä ennen ”blogiuraa”. Mutta blogien lanseerauksen jälkeen niitä onkin
sitten syntynyt hieman enemmän:
2006 – 4 kpl, 2007 – 4 kpl, 2008 – 3 kpl, 2009 – 4 kpl, 2010 – 1 kpl, 2011 – 9 kpl
ja 2012 – 7 kpl
Saldo tähän mennessä on siis 39. Ja keskeneräisiäkin löytyy
vielä! Mm. yksi, jossa enää hihat kesken ja toinen, johon helma tarvii säveltää
uudestaan, yhteen on hihat aloitettuna… ja yksi kaipaa uutta inspiraatiota… mä
en oikeesti edes halua tietää kuinka monta keskenerästä paitaa on vielä
tekeillä! Se mikä inspiroi tällä hetkellä eniten on nyt ihan justiinsa
aloitettu uusi pitsinen projekti, josta on tulossa numero 40.
Laskin siis tuohon pottiin mukaan myös tikuttamani mekot,
jotka periaatteessa on vaan paitoja hieman pidemmällä helmalla. Lasten
paitojahan on tullut myös tehtyä jonkun verran ja näihin aion laskea myös
haalarit:
2006 – 1 kpl, 2007 – 1 kpl, 2008 – 3 kpl, 2009 – 2 kpl, 2010 – 3 kpl, 2012 – 5 kpl
ja 2013 – 1 kpl
Eli lasten neuleiden saldo on 16.
Vaikka iso osa neuleista taitaa olla mulle ittelleni, niin miten on
mahdollista ettei kaapissa kuitenkaan ole mitään päällepantavaa?! :D
In a
nutshell: my knitted sweaters in adult size. The first ones don’t exist
anymore… But the yarn from my really first one is waiting to be something new.
– Before my blogging career, I made four sweaters by hand (picture of the blue
one is one of the patterns I used, I just knitted it of blue and orange yarn)
and three projects by machine during my crafts & design -studies. I did
also make some tops, four that I remember well (pictures with the natural colored
tops… my white one did also have turquoise and pink stripes) but there might
have been others too.
And the
rest of the sweaters were done after I started to blog. So right now I’m
working on sweater number 40. - I’ve also made knits to children. 16 to
be exact.
5. helmikuuta 2013
Hamppupyyhe
Aikoja sitten sain tikuteltua keittiöpyyhkeen valmiiksi,
arkistojen kätköistä löytyi aloituspäivämääräksi 6.5.2010… hupsista, mutta se
mikä on kestänyt useamman vuoden on lankojen päättely ja nappien ompelu:
Tuo on jo kertaalleen käynyt koneessa, jotta hamppulanka
hieman pehmenisi. Niin ja toiveissa oli myös että josko tuo itse työkin
suoristuisi pienellä pesu ja pingotuskäsittelyllä, mutta herringbone nyt vaan
taitaa olla vähän hankala pintaneule… kuvaa varten kiskoin toisesta kulmasta,
että pyyhe näyttäisi edes vähän suoremmalta :)
4. helmikuuta 2013
Parsintaa
Kaikkien hehkuttama ihkulanka ei mun käytössä ainakaan ollut
niin ihkua… siis oli kiva neuloa ja tuntuu tosi kivalta jalassa, mutta
kestävyys on aika surkea. Mun eka kokemus WM:stä ei ainakaan saa täyttä
kymppiä. Kesällä tehdyt Vendelat kuluivat kuukaudessa rikki! Eivätkä olleet
edes ns. normaalikäytössä, vaan lähinnä kotisukkina. Kerran pistin laiskuuttani
kenkiin, kun piipahdin kaupungilla ja kotiin tullessa oli iso reikä isovarpaan
kohdalla.
Koska kyseessä suht arvokas lanka, niin päätin ottaa härkää
sarvista ja opetella parsimaan sukkia. Tilasin äidiltä lainaksi parsinsienen,
mutta isipä yllätti ja teki mulle ihan oman! Hienomman kuin äidin:
Parsimista opiskelin Irja Teerisuon Hoida oikein vaatteesi
kirjasesta (painettu Porvoossa 1950), jonka olen aikoinani bongannut
Booktorilta. Yksi parhaimpia löytöjä ikinä!
”Harjoittelukappaleena” toimivat Handulaisesta tehdyt
kaapelinetti sukat, joista kantapää oli hiutunut rikki jo jonkin aikaa sitten.
Näitäkin on säästelty arvokkaan langan takia korjattavaksi. Kantapää tuntui
ajatuksena helpommalta kohdalta parsia kuin varpaat eli pääsivät sen takia eka
käsittelyyn. Ei nyt ihan mestarillista jälkeä, mutta eipä ole enää reikää
kantapäässä:
Seuraavaksi sitten nuo Vendelat ja näyttää jo melkein
hyvältä:
Tämän enempää parsittavia sukkia ei mun taloudesta löydy.
Siis villasukkia. Ne ovat kestäneet todella hyvin kovaa käyttöä. Puuvillaiset
”kaupan sukat” hurautan jotenkuten koneella kasaan ja sukkiksista leikkaan
kärjet pois ja ne toimii sen jälkeen vielä kalsareina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)