Kesäreissun satoa

Lähtökohta uusimmalle luomukselle oli PukkilanPuikkopäiviltä hamstraamani Handun semisolidi sukkalanka (väriä, vihreää vaiko ruskeaa, arvuuttelin hetken aikaa), josta syntyi heti visio perusneuletakista pyöreällä pääntiellä ja pienten nappien rivillä miehustassa. Bussimatka Porvoosta Pukkilaan oli mieleenpainuva kiitos maisemien, jotka olivat jotain niin mielettömän kaunista katseltavaa. Maisemista tuli mieleen vanhat kotimaiset elokuvat. Nämä maisemat ja neuletakki idea yhdistyivät päässäni yhteen tiettyyn Hella Vuolijoen kirjoittamaan hahmoon: Niskavuoren Heta -näytelmän Siipirikkoon. Puikkomaisterin Puikkopäivillä pitämän esityksen myötä alkoi hahmottua idea kirjoneuleen yhdistämisestä neuletakkiin. Kotimatkalla Turkuun pohdiskelin sopivaa kirjoneuletta koristamaan mahdollisesti pääntietä, hihansuita ja/tai helmaa. Miten saisin kirjoneuleen sopimaan tähän päivään niin, ettei tosiaan näytä suoraan vanhasta suomifilmistä revityltä? Pyöriteltyäni aikani Siipirikko-nimeä päässä sain vision pöllyävistä sulista ja aloin miettiä sulka-kuviota. Ehkä vähän liiankin kirjaimellinen tulkinta, mutta lopputuloksen väittäisin olevan stailauksestani huolimatta ajaton:

Mulle uusi juttu oli myös pyöreä kaarroke! Kyllä sai taas tahkoa matematiikkaa kun laskeskelin miten tehdä lisäyksiä. Ja sitten vielä ympätä siihen mukaan se kirjoneule... Entistä luokkakaveria taas lainatakseni: miksi tehdä jotain helposti kun sen voi tehdä vaikeasti?! :D

Todella hedelmällinen oli visiitti! Maijamirjamin esityksen myötä syntyi myös hedelmällistä keskustelua neuleohjeista ja kaikki mielipiteet, vinkit ja esimerkit pistin visusti korvan taakse muistiin. Ja yritän soveltaa niitä omiin ohjeisiin tulevaisuudessa. - Puikkopäiville pitää päästä taas uudestaan!