Kaikkien hehkuttama ihkulanka ei mun käytössä ainakaan ollut
niin ihkua… siis oli kiva neuloa ja tuntuu tosi kivalta jalassa, mutta
kestävyys on aika surkea. Mun eka kokemus WM:stä ei ainakaan saa täyttä
kymppiä. Kesällä tehdyt Vendelat kuluivat kuukaudessa rikki! Eivätkä olleet
edes ns. normaalikäytössä, vaan lähinnä kotisukkina. Kerran pistin laiskuuttani
kenkiin, kun piipahdin kaupungilla ja kotiin tullessa oli iso reikä isovarpaan
kohdalla.
Koska kyseessä suht arvokas lanka, niin päätin ottaa härkää
sarvista ja opetella parsimaan sukkia. Tilasin äidiltä lainaksi parsinsienen,
mutta isipä yllätti ja teki mulle ihan oman! Hienomman kuin äidin:
Parsimista opiskelin Irja Teerisuon Hoida oikein vaatteesi
kirjasesta (painettu Porvoossa 1950), jonka olen aikoinani bongannut
Booktorilta. Yksi parhaimpia löytöjä ikinä!
”Harjoittelukappaleena” toimivat Handulaisesta tehdyt
kaapelinetti sukat, joista kantapää oli hiutunut rikki jo jonkin aikaa sitten.
Näitäkin on säästelty arvokkaan langan takia korjattavaksi. Kantapää tuntui
ajatuksena helpommalta kohdalta parsia kuin varpaat eli pääsivät sen takia eka
käsittelyyn. Ei nyt ihan mestarillista jälkeä, mutta eipä ole enää reikää
kantapäässä:
Seuraavaksi sitten nuo Vendelat ja näyttää jo melkein
hyvältä:
Tämän enempää parsittavia sukkia ei mun taloudesta löydy.
Siis villasukkia. Ne ovat kestäneet todella hyvin kovaa käyttöä. Puuvillaiset
”kaupan sukat” hurautan jotenkuten koneella kasaan ja sukkiksista leikkaan
kärjet pois ja ne toimii sen jälkeen vielä kalsareina.
