Parsintaa

Kaikkien hehkuttama ihkulanka ei mun käytössä ainakaan ollut niin ihkua… siis oli kiva neuloa ja tuntuu tosi kivalta jalassa, mutta kestävyys on aika surkea. Mun eka kokemus WM:stä ei ainakaan saa täyttä kymppiä. Kesällä tehdyt Vendelat kuluivat kuukaudessa rikki! Eivätkä olleet edes ns. normaalikäytössä, vaan lähinnä kotisukkina. Kerran pistin laiskuuttani kenkiin, kun piipahdin kaupungilla ja kotiin tullessa oli iso reikä isovarpaan kohdalla.

Koska kyseessä suht arvokas lanka, niin päätin ottaa härkää sarvista ja opetella parsimaan sukkia. Tilasin äidiltä lainaksi parsinsienen, mutta isipä yllätti ja teki mulle ihan oman! Hienomman kuin äidin:

  

Parsimista opiskelin Irja Teerisuon Hoida oikein vaatteesi kirjasesta (painettu Porvoossa 1950), jonka olen aikoinani bongannut Booktorilta. Yksi parhaimpia löytöjä ikinä!

”Harjoittelukappaleena” toimivat Handulaisesta tehdyt kaapelinetti sukat, joista kantapää oli hiutunut rikki jo jonkin aikaa sitten. Näitäkin on säästelty arvokkaan langan takia korjattavaksi. Kantapää tuntui ajatuksena helpommalta kohdalta parsia kuin varpaat eli pääsivät sen takia eka käsittelyyn. Ei nyt ihan mestarillista jälkeä, mutta eipä ole enää reikää kantapäässä:

Seuraavaksi sitten nuo Vendelat ja näyttää jo melkein hyvältä:

Tämän enempää parsittavia sukkia ei mun taloudesta löydy. Siis villasukkia. Ne ovat kestäneet todella hyvin kovaa käyttöä. Puuvillaiset ”kaupan sukat” hurautan jotenkuten koneella kasaan ja sukkiksista leikkaan kärjet pois ja ne toimii sen jälkeen vielä kalsareina.