Ruusa työn alla

Yhden valmistuneen tuotteen takana voi olla monta inspiraation lähdettä. Itse prosessi siksi valmiiksi tuotteeksi ei ole ihan tuosta vaan rykäisty ja kyhätty kasaan, koska lasken valmiiksi tuotteeksi sen ohjeen.

Ruusaan sain idean monesta eri paikasta, jotka sitten pikkuhiljaa nivoutuivat kasaan mun päässä neuletakiksi. Idean eka poikanen oli Puikkomaisterin mysteerisukat, joiden ruusukuviot ihastuttivat. Seuraava lähde oli Tukuwoolin Facebook-haaste: minkä mallin neuloisit merkin langoista ja mistä väristä? Ihana värimaailma kutkutteli aivonystyröitäni ja rupesin hahmottelemaan kirjoneuletta… ja sinnehän hypähti mukaan nuo ruusukuviot. Itse lankaa piti jo käydä paijaamassa lankaliikkeessä ja päätös tuli tehtyä: tästä langasta pitää ehdottomasti tehdä ruusuinen kirjoneule.

Seuraavaksi surffailin netistä onko ”mun idea” jo toteutettu? En ainakaan löytänyt mitään lähellekään päässäni pyörivää kuvaa, vaikka kivoja kirjoneuleita kukkakuvioilla löytyikin. Sellaista mun näköistä ei tullut vastaan eli tämä idea piti ehdottomasti toteuttaa: lyhyt villatakki pyöreällä kaarrokkeella, jossa ruusut puhkeavat hiljalleen kukkaan.

Mulla ei ole hirveästi kokemusta pyöreistä kaarrokkeista eli pieni opiskelun paikka oli tarpeen: kotikirjastosta hyvä tekniikkakirja käteen sekä valmiiden ohjeiden tutkimista, mallitilkkuilua ja silmukoiden laskemista, näiden yhdistäminen kokotaulukoihin, sarjominen useampaan kokoon… ja kaiken tämän sovittaminen kirjoneulekaavioon. Kirjoneuletta varten etsin netistä ristipistotöitä ruusuista, joiden pohjalta kyhäsin kasaan neljä erilaista kuviota. Kaaviot tuhersin ruutupaperille, korjailin ja merkkailin useampaan kertaan kun kuvio ei sopinut silmukkamääriin ja tuhersin uuden version puhtaalle paperille ennen kuin loin silmukat puikolle.

Eka versio neuletakista syntyy varastolangoista; ylijäämää yhdestä äidin projektista, jota olen itse asiassa käyttänyt jo aikaisemminkin toiseen projektiin (riittoisaa lankaa), ylijäämää kahdesta omasta projektista (jälleen riittoisaa lankaa) sekä kasvivärjättyä vuosikertapurkulankaa. Iskin ensin varastolankojen kimppuun, kun en varmasti tiedä paljonko tarvitsen Tukuwoolin Fingering lankaa. Eli teen ensin proton, josta saan tarvittavan lankamäärän ja vasta sen jälkeen tilaan sen varsinaisen langan.

Proton aikana kirjoitan tarkemman ohjeen raakileen sekä korjailen edelleen kirjoneulekaaviota. Vasta neulottaessa huomaa ettei kuvio toimikaan neuleena ihan yhtä hyvin kuin mun ruksit ruutupaperilla eli tiedossa on vielä kaavion viilausta.

Hetki sitten projekti näytti tältä (tämähän on jo taas edistynyt kuvan ottamisen jälkeen):

Kuvassa yli puolet jäljellä vielä neuletyöstä, mukaan lukien vielä uudet kaaviot helmaan ja hihansuihin. Puhumattakaan vielä kaikista niistä eri työvaiheista jotka pitää tehdä ennen kuin itse ohje on julkaisuvalmis: proto valmiiksi -> tarvittavan lankamäärän laskeminen ja materiaalin tilaus -> ohjeen oikoluku ja tekninen editointi -> testineulonta -> takin neulominen varsinaisesta langasta sekä viimeistely -> tuotekuvaus -> testineulonnan palautteiden käsittely ja ohjeen viimeistely -> ohjeen layout. Ja sitten vasta pääsen julkaisemaan valmiin tuotteen: Ruusa neuletakin -ohjeen.

Ruusa under work

One finished item can have several sources for inspiration. And the whole process from idea to a finished object isn’t that quick either. Especially when I consider a pattern being the finished product.

My idea for Ruusa came from several sources that slowly united in my head to a cardigan. I got my first impulse from mystery socks by Puikkomaisteri; I got smitten by the really pretty rose pattern. The next source was a Facebook challenge/raffle: which pattern would you like to make from Tukuwool Fingering yarn and in witch colour? The lovely color scheme tickled my brain and I just had to start drafting stranded knitting motifs… and the roses jumped along. I had to go to a LYS and stroke the yarn… and the decision was done: I have to make a rosy stranded knit from this yarn.

My next step was surfing online and searching if “my idea” was already executed? I didn’t find anything even close to what I had in my mind, even though there are already nice flowery patterns. But there isn’t a one that looks like me, so I definitely have to fulfill it: cropped cardigan with circular yoke where the roses start to blossom.

I don’t have that much experience with circular yokes so a little study was in order: a good technique book from my home library as well as studying existing patterns, swatching and counting stitches, combining calculations to size charts and grading… and adapting all of this to a chart of stranded knit. For the flower motifs I searched some cross-stitch patterns for roses and based on them I drew four different patterns. I scrawled rose charts on squared paper, retouched and tinkered several times since the pattern didn’t fit the stitch count.

The first version of the cardigan I’m making from stash yarns; leftovers from both mums and mine previous projects as well as natural dyed recycled vintage yarn. I’ll do the first version from stash yarns since I’m not so sure of how much I’ll need of the actual yarn.

While working with the first version of the cardigan I’ll be writing up the pattern and adjusting the chart even more. Only after casting on and working with the chart I’ve come to realize that the pattern doesn’t work in knitting as good as it did on the paper.

A while ago the project looked like this (I’ve made more progress after taking the picture):